Hei!
Wow, miten paljon täällä on käyty mun pitkän blogitauon aikana! Osa lukijoista on hävinnyt pitkään jatkuneen hiljaisuuden myötä, mutta suuri kiitos teille jääneille. :)
Mun elämäntilanne on tällä hetkellä semmonen, että mies on viimenen asia mitä kaipaan. Oikeestaan musta tuntuu, että en ikinä halua sitoutua kehenkään. Eipä ainakaan ole miestä, jonka joku voisi viedä minulta. Vielä muutama viikko sitten sanoin eräälle ystävälleni, että jos Henkka olisi mun mies, niin mun elämä ois täydellistä. Henkka ei halua seurustella, mutta ei siitä nyt sen enempää.
Ystävät on aina ollu mulle kaikki kaikessa. Jotkut pitävät minua pinnallisena, ylimielisenä ja ilkeänä. Se johtuu just siitä, että laitan ystäväni kaiken muun edelle, ne on mulle tärkeintä maailmassa ja siinä sivussa sitten muut jäävät vähemmälle huomiota ja vähemmän tärkeiksi. En oo koskaan pettänyt yhdenkään ystäväni luottamusta.
Näköjään oon valinnut ystäväni vähän väärin, nimittäin mua ei todellakaan kohdella samalla lojaaliteetilla. Oon tässä puolen vuoden aikana menettänyt 4 parasta ystävääni. Yksi heistä oli kuin siskoni ja muutkin todella tärkeitä. Kaikki heistä heittivät ystävyytemme roskiin ja päättivät lähteä eksäni mukaan. Kaksi heistä teki sen viisi minuuttia tutustumisen jälkeen. Tiedän kyllä, että Pepe on hurmava, hurmaannuinhan häneen itsekin. En kuitenkaan koskaan olisi valinnut häntä ystävieni ylitse. En sitten kai olekaan kummoinen ystävä.
Yksi ystävistäni on pyytänyt anteeksi. Yksi. En voinut antaa anteeksi. Hän tiesi aiemmista petoksista ja teki silti saman. Ei mitään luottamusta enää.
Tällä hetkellä oon yksinäisempi kuin koskaan. On kavereita, mutta ystävistä en ole niin varma. Ei oikein ketään kelle vois puhua. Ei mitään tekemistä, kaikilla on jotain parempaa tekemistä. Tässä kostautuu se kaikki panostus ystäviini. Kun heitä ei enää ole, olen tyhjän päällä. Oma moka. En silti kadu mitään, koska en ole itse ollut se pettäjä vaan petetty. Onhan se vähän noloa, että luulin merkitseväni enemmän.
Kuten sanoin, miestä en enää kaipaa. En ehkä vuosiin. Pitää saada elämä ensin kuntoon ja oppia taas luottamaan. Kaipaan uusia ystäviä ja harrastuksia. Jos nyt alkaisin seurustella, mies olisi koko elämäni eikä sellainen toimisi. Sen takia blogi on nyt tauolla. Ehkä jatkan joskus, ehkä en. Toivon pääseväni muuttamaan pois tästä kaupungista mahdollisimman pian ja aloittamaan uuden elämän.
Oon välillä miettiny, mitä järkeä on elää, kun elämä tulee aina vain olemaan perseestä. Ikävät jutut ei lopu koskaan, mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän ikävyyksiä joutuu/on joutunut kokemaan. Toivottavasti joskus vielä olen onnellinen. Kiitti kaikki jotka ootte seurannut mun miehen metsästystä. :)
Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen sinkkuterapiaa@gmail.com jos on jotain asiaa tai voi toki kommentoida täälläkin. Heippa. :)
- Mia xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! Kiitos kommentistasi. :)