Mun ja Henkan juttu on nyt ohi. Se on kyllä ihana mies, mut ei kohtele mua mun mielestä tarpeeks hyvin. En jaksa mitään paskaa. :D Jos mä en arvosta itteeni, niin ei sitä tee kukaan muukaan.
Oon kohta 20-vuotias enkä oo ikinä seurustellu vakavasti. Kerroin viime postauksessa jotain mun sitoutumiskammosta, ja se onki ollu pääsyy mun sinkkuuteen. Mua ei oo vaan kiinnostanu sitoutua, tai ku mun mielestä ei oo mitään järkeä alkaa seurustella ilman että se on "vakavaa". Oon aina ajatellu, et alan seurustella vasta sitten, ku rakastun mun parhaaseen kaveriin.
(Välihuomautuksena, ne mun hengenahdistuskohtaukset, joista kerroin viime postauksessa, ei johtuneetkaan sitoutumiskammosta. Ne johtu siitä, että en oikeesti meinaa saada henkeä ja sen takia meinaan vähän pyörtyillä. :D Pitäisköhän mennä lääkäriin? Tai hierojalle...)
Välillä sitä miettii, et oonko jääny jostain paitsi. Tuntuu et kaikki muut samanikäset on jo kokenu montakin vakavaa parisuhdetta, entisillä koulutovereilla on vauvoja ja perheet. Mä taas vietän villiä sinkkuelämää vuodesta toiseen. Yksinäinen olo ja elämään kyllästyminen iskee aika ajoin.
Mut sit kuitenki toisaalta, mä oon tässä eläny yksin itseni kans monta vuotta. Tunnen itteni superhyvin, mun ei tarvi lähtä toiselle puolelle maailmaa "etsimään itseäni", mun ei tarvi katkasta ihmissuhteita siks, et haluan aikaa miettiä mitä haluan ja kuka oon. Mä tiedän mitä haluan ja elän niin, että teen tietoisia valintoja mun onnellisuuden eteen.
Ei mulla oo mitään hajua, mitä haluan opiskella tai tehdä "isona". Mut mulla on mielettömän pitkä bucket list, ja mä haluan elää niin, että saan yliviivattua mahdollisimman paljo kohtia siitä. Siellä on myös niitä "hyppää laskuvarjolla" yms. perusjuttuja, mut lisäksi siellä on esim. et "pussaa Sampsaa kunnolla". Oon halunnu pussata sitä jätkää siitä asti ku olin n. 10-vuotias. Eilen sain yliviivattua sen kohdan. :) Huikee fiilis.
Mun listalla on monia vastaavia pieniä juttuja, joita oon ihan vaan halunnu joskus kokeilla ja vaikka jotkut tuntuukin mahdottomilta ajatuksilta, on mahtava tunne yliviivata niitä pieniäkin juttuja. Pienet jututhan ne monesti antaa sitä suurta iloa elämään. Isot jutut taas oman kokemuksen mukaan tuppaa olemaan pettymyksiä.
Eksyin taas aiheesta. Pointtina oli, et yritän aina elää niin, et mun unelmat täyttyis. Mun suurimmat unelmat on oma perhe, aviomies ja lapsia siis. Mut mun unelmana on myös unelmakroppa, matkustelu, lukeminen ja oppiminen, vapaus. Mikä oiskaan siis parempi aika toteuttaa noita unelmia, kuin nyt? Oon sinkku, elämä edessä ja kaikki avoinna. Ei miestä, ei lapsia, ei mitään estämässä mua. No ok, rahanpuute on yks, mut onhan se selkeetä, et unelmien eteen on tehtävä töitä. :) Koitan siis nauttia tästä sinkkuudesta, koska tää on loistavaa aikaa rakentaa unelma-minääni. Tulla siks ihmiseks, kuka haluan olla.
Ei toi mikään uus juttu mulle ollu, oon vaan aina välillä kadottanu ton ajatuksen. Motivaatiokartat, -postaukset jne. antaa mulle aina puhtia ja oon saavuttanu niiden avulla esimerkiksi sen, että oon lopettanu tupakoinnin ja oon laihduttanu 10kg. Oon oppinu rakastamaan ja arvostamaan itteeni, koska oon voinu olla tyytyväinen itteeni.
Nyt jonkun aikaa jo oon ollu kuitenki pikkusen pipinä niin fyysisesti kuin henkisesti. Kiire, stressi, yksinäisyys ja semmoset jutut pistää hieman pään ja kropan sekasi. Mä tiiän, et nyt ois aika ottaa aikalisä, mut ei mulla oo aikaa aikalisään. Mä haluun valkolakin päähäni tänä keväänä ja mun on pakko tehä ihan saatanasti duunia sen eteen, koska mulla on tässä n. 2 viikkoa aikaa saaha 10 kurssia hyväksytysti läpi. :) Tervetuloa mun elämään, jonka oon ite kussu.
Mun onhan toi ylioppilaslakki tässä elämässä yks kanankakka. Toivottavasti selviin. Olikohan tässä postauksessa mitään pointtia. Ei tainnu. Teki vaan mieli kirjotella välillä jotain tänne. :)
Kuvat pinterest.com
xx Mia
